Jumissa vai suvannossa? Elämänmuutoksen tärkein vaihe on hiljainen
Joessa on kohtia, joissa virta hidastuu. Vesi ei lakkaa liikkumasta, mutta liike muuttuu niin rauhalliseksi, että pinnalta katsoen näyttää, ettei mitään tapahdu. Silti juuri suvannossa joki on syvimmillään. Koski kuohuu, koska vesi on matalaa ja kivet lähellä pintaa. Suvanto on hiljainen, koska sen alla on tilaa.
Elämänmuutoksessa on samanlainen kohta. Vanha työ, rooli tai elämänvaihe on tullut päätökseensä, eikä seuraava ole vielä hahmottunut. Kalenterissa voi olla yhtä paljon menoja kuin ennenkin, mutta sisällä on hiljaisempaa. Moni kutsuu tätä jumissa olemiseksi ja alkaa huolestua: nyt pitäisi keksiä jotain, päättää jotain, edetä.
Entä jos et olekaan jumissa, vaan suvantokohdassa?
Vaihe, jolle ennen annettiin aikaa
Ihminen on tuntenut tämän vaiheen aina. Antropologit ovat kutsuneet sitä liminaalitilaksi, välivaiheeksi, jossa ihminen ei ole enää sitä mitä oli, eikä vielä sitä, miksi on tulossa. Erityisesti Victor Turner tutki, mitä tässä vaiheessa tapahtuu.
Kiinnostavinta on, miten yhteisöt perinteisesti suhtautuivat tässä vaiheessa olevaan ihmiseen. Häntä ei hoputettu. Hänet vapautettiin arkisista rooleistaan ja velvollisuuksistaan siksi aikaa, kun siirtymä oli kesken. Välitilaa pidettiin niin tärkeänä vaiheena, että sille annettiin aikaa ja suojaa. Turner huomasi myös, että juuri tässä vaiheessa ihmiset olivat leikkisimmillään ja luovimmillaan, kun mikään rooli ei määrittänyt, kaikki oli hetken mahdollista.
Tässä on ajatus, joka voi helpottaa. Jos olet vuosikymmeniä ollut jonkun äiti, puoliso, työntekijä, järjestäjä, muistaja, tai se, jolla on aina vastaus, välitila tarjoaa jotain harvinaista: luvan olla hetken määrittelemättä itseäsi minkään tehtävän kautta. Sellaisia vapaita kohtia elämässä on vähän.
Miksi elämänmuutos tarvitsee suvantoa
Suvannossa tapahtuu asioita, jotka eivät onnistu virran keskellä.
Omat ajatukset alkavat kuulua. Kun ei tarvitse koko ajan reagoida ja suorittaa, alta paljastuu hiljaisempia toiveita, niitä, jotka ovat odottaneet vuoroaan kauan. Valinnat saavat kypsyä. Päätös, joka tehdään kiireessä, on usein vain nopein vastaus. Päätös, joka saa kypsyä rauhassa, on oma vastaus. Ja uusi suunta elämälle löytyy itsestään: joki ei suvannossakaan mieti, minne päin se lähtee. Se jatkaa matkaansa, kun sen aika on, ja suvannon jälkeen se on syvempi kuin ennen.
Tämä on välitilan lupaus, josta harvoin puhutaan: sieltä tullaan ulos selkeämpänä kuin sinne mentiin. Selkeys syntyy omalla painollaan, kun sille antaa tilaa ja aikaa. Ja suunta, joka suvannosta nousee, on omasi, harva osaisi sitä sinulle ehdottaa.
Keho tuntee tauon
Kehossa tämä sama tila on läsnä koko ajan. Uloshengityksen lopussa, ennen kuin sisäänhengitys alkaa, on pieni tauko. Kukaan ei pidä sitä taukoa pysähtyneisyytenä. Se on hengityksen luonnollinen osa, ja juuri siinä tauossa suunta vaihtuu.
Kokeile:
Istu mukavasti ja hengitä muutama kerta rauhassa omaan tahtiisi. Ala sitten huomata uloshengityksen jälkeinen tauko. Älä pidennä sitä väkisin, riittää, että huomaat sen. Viivy näin muutama minuutti.
Ota sitten kynä ja paperia ja kirjoita kymmenen minuuttia jatkaen lausetta: "Juuri nyt minun ei tarvitse…" Kirjoita sensuroimatta, äläkä lue tai korjaa mitään kirjoittaessasi. Katso vasta lopuksi, mitä paperille tuli. Usein siellä on jotain, mitä et tiennyt ajattelevasi.
Suvannossa ei tarvitse olla yksin
Suvanto ei kestä ikuisesti, eikä sen tarvitsekaan. Mutta sen voi elää kahdella tavalla: hätäillen kohti seuraavaa koskea tai antaen syvyyden tehdä työnsä.
Jos tunnistat olevasi suvannossa ja haluaisit viipyä siinä hyvässä seurassa, syksyn Muutoksen mastermind alkaa 16.9. Kuljemme pienessä ryhmässä kuuden tapaamisen verran läpi syksyn meditatiivisessa tilassa pysähtyen ja kuunnellen, jakaen. Ryhmässä ei tarvitse olla samanlainen kuin muut: jokainen kulkee omaa suuntaansa, mutta kenenkään ei tarvitse kulkea yksin. Lue lisää täältä.