Kaikki, mikä elämässä on merkityksellistä, ei aina avaudu suoraviivaisesti.

Joskus suunta hämärtyy ennen kuin se kirkastuu. Joskus on pysähdyttävä, vaikka mieli haluaisi jatkaa eteenpäin.

Työni tapahtuu juuri näissä kohdissa.

Ne ovat välitiloja. Hetkiä, joissa vanha ei enää kanna ja uusi ei ole vielä valmis. Hetkiä, joissa jokin pyytää tulla nähdyksi, vaikka sitä ei voi kiirehtiä.

En tarjoa valmiita vastauksia tai suoria reittejä.

Uskon, että jokaisella on jo oma suuntansa, mutta se ei aina kuulu arjen kohinan läpi. Siksi tarvitaan pysähtymistä, kirjoittamista, kehon kuuntelua ja joskus myös toisen ihmisen rauhallista läsnäoloa.

Minulle pyhyys on elävää yhteyttä itseen, elämään ja siihen korkeampaan, jolle meillä jokaiselle on oma nimensä. Se on läsnä myös arjessa, kun elää tietoisemmin ja kohtelee elämää kunnioituksella.

Työskentelyni ei perustu suorittamiseen tai itsensä korjaamiseen.

Se kulkee kohti sitä, mikä tuntuu todelta.

Kohti omaa rytmiä, omaa tilaa ja rohkeutta elää ilman, että itseään tarvitsee jatkuvasti sovittaa johonkin valmiiseen.

Täällä on tilaa pysähtyä ja kuunnella, mikä sinussa haluaa tulla nähdyksi.