Kesällä kerran – kirjoituspaja taiteen keskellä

Kesällä kerran, heinäkuun alussa tarkemmin sanottuna, sain ohjata ensimmäisen taidekirjoituspajani, jossa taidenäyttely toimi kirjoittamisen materiaalina. Paikkana oli Vihasjärven vanha kansakoulu, ja jo tapahtumaa julkaistessani tunsin pientä jännitystä. Miten tällainen idea otettaisiin vastaan? Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi. Pieni ryhmämme oli innostunut, avoin ja osallistuva, ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyi niin paljon, että keskustelua olisi riittänyt useampaankin tapaamiseen.

Vihasjärven vanha kansakoulu tarjosi kirjoituspajalle kauniin ja inspiroivan ympäristön. Jo matkalla keltaisena hehkuva rypsipelto muistutti siitä, miten omanlaistaan Suomen kesä voi olla. Kesän alkupuoliskon näyttelyn nimi oli Kesän maku, ja mukana oli runsaasti teoksia eri tekijöiltä. Katsottavaa ja ihmeteltävää riitti enemmän kuin kerralla ehti ottaa vastaan.

Vanhan kansakoulun portaikkokin tarjoili taidetta yltäkylläisesti.

Aloitimme yhteisen hetken kahvilan herkuilla. Aija-emännän mehevän tiikerikakun ja kahvikupposten äärellä oli helppo tutustua toisiimme ennen varsinaista työskentelyä. Siinä oli jotakin ihanan mutkatonta ja kesäistä: pieni pysähdys, muutama sana, vähän tunnustelua ja sitten vähitellen kohti itse tekemistä.

Muutamien lämmittelyharjoitusten jälkeen osallistujat lähtivät kiertämään näyttelyä omassa tahdissaan. Mukaan he saivat kysymyksiä ja kirjoitustehtäviä, joiden avulla teoksia saattoi tarkastella hieman tavallista syvemmin. Taide alkoi vähitellen avata omia polkujaan kirjoittamiseen, eikä kyse ollut vain katsomisesta vaan myös kuuntelemisesta: mitä jokin kuva, väri, tunnelma tai yksityiskohta herätti omassa sisimmässä.

Miia Salmen työt herättivät ihastusta ja monenlaisia ajatuksia.

Kun kokoonnuimme taas yhteen vaaleanpunaisen pöydän ympärille, jaoimme havaintoja, ajatuksia ja näyttelyn herättämiä tuntemuksia. Eniten puhutelleiden teosten äärellä viivyimme pitkään. Oli kiinnostavaa huomata, miten paljon uusia sävyjä ja merkityksiä teoksista löytyi, kun niitä katseli yhdessä toisten kanssa. Sama työ avautui jokaiselle hieman eri suunnasta, ja juuri siinä oli jotakin erityistä.

Näiden keskustelujen ja näyttelykierroksen aikana kirjoitettujen tekstien pohjalta osallistujat kirjoittivat lopuksi vielä runot. He myös lukivat ne ääneen. Pienen pöytämme ympärillä oli aivan omanlaistaan herkkyyttä, rohkeutta ja luovuutta. Oli ilo saada seurata, miten taide, sanat ja yhteinen tila synnyttivät hetkessä jotakin uutta.

Tyytyväinen ja uusia ideoita saanut ohjaaja

Kaksituntinen kului nopeasti. Juttua olisi riittänyt vielä paljon pidempään, eikä kohtaaminen tuntunut päättyvän aivan heti pihalle siirtymisenkään jälkeen. Lähdin itse kotiin hyväntuulisena, inspiroituneena ja pää täynnä uusia ajatuksia. Tuntui siltä, että tällaiselle työskentelylle on todella paikkansa.

Kirjoittamista taidenäyttelyn keskellä myös tänä kesänä

Tänä kesänä 16.7.2026 klo 15-17 järjestän jälleen vastaavan kirjoituspajan Vihasjärven koululla. Jos haluat tulla mukaan kirjoittamaan taiteen, tunnelman ja yhteisen tilan keskelle, katso tämän kesän kirjoituspajan tiedot tästä.

Kirjoituspaja omalle ryhmällesi

Jos taas kaipaat vastaavanlaista matalan kynnyksen kirjoituspajaa omaan ryhmääsi, voit ottaa minuun yhteyttä. Suunnittelen mielelläni teille oman pajan, joka syntyy juuri teidän tarpeistanne ja teille sopivasta tunnelmasta.